Onnittelut uudesta blogistasi!

Tämä on esimerkkiartikkeli. Uutta sisältöä voit luoda blogin hallinnan kautta. Voit poistaa tämän artikkelin artikkeliarkiston kautta.

Aallot kuohuvat rantahiekkaa vasten. Kuu valaisee merta ja tuuli tuivertaa hiljaa. Hiukset hulmuavat tuulessa. Kaksi rakastavaista suutelevat toisiaan. Heidän alleen on levitetty viltti, kynttiöitä, tyynyjä ja eväskori. Tunnelmaa täydentävät myös punaviinipullo ja täydet lasit. Kaikki on niin romanttista, että se tuntuu epätodelliselta. 

Suuteloinnin loputtua Riia, vaaleahiuksinen nuori nainen, istuutuu polvilteen viltille. He tuijottelevat meren kaukaisuuteen. Kuinka moni on niin onnekas, että saa nauttia suuresta merenrannasta omalla takapihallaan?

"Minä rakastan sinua niin paljon. Tämä on varmasti yksi romanttisimmista yllätyksistä, jonka olet koskaan tehnyt minulle"; Riia ylistää ja hymyilee. "Pariisin matka oli aivan ihana ja se vetää tälle jonkin verran vertoja. Osaat aina yllättää minut niin hyvin."

Oskari hymyilee ja hymähtää: "Eiköhän tehdä tästä se kaikkein romanttisin yllätys sitten?"

Ja nyt on Oskarin vuoro polvistua. Hän kaivaa takataskustaan rasiaa samalla aikaa kun Riian kasvoille muodostuu epätodellisen ihmetyksen ilme.

"Oskari, onko tämä -", hän saa sanotuksi, mutta Oskari keskeyttää. Hän avaa korurasian, jonka sisältä paljastuu sormus, jota koristaa mojova jalokivi. Kuun loiste heijastaa timanttia ja se säihkyy Riian sinisissä silmissä.

"Riia Amanda Viitala, siitä hetkestä lähtien kun tutustuimme kaksi vuotta sitten, olen aina ajatellut, että 'sinusta tahdon vaimoni'. Joten nyt minä kysyn sinulta: menetkö kanssani naimisiin?"

Aamuaurinko valaisee Mäkilehtoa. Ilmassa leijuu raikas ilma, joka puhaltuu makuuhuoneen isosta avoimesta ikkunasta sisään. Merenrantakaupungissa on hyvät puolensa - raikasta ilmaa on vaikka muille jakaa. Mäkilehdon lämmin sää on myös asukkaiden mieleen.

Mari havahtuu. 

Millisekunnissa hän on noussut istumaan. Hän ei edes vilkaise taakseen, vaan tietää mikä siellä odottaa. Jälleen kerran. Kannattiko lähteä miesjahtiin keskellä yötä? Mäkilehdossa on luultavasti enää vain yhdellä kädellä laskettava määrä miehiä, joita nuori nainen ei jo ole käynyt läpi. Mutta entäs tämä viimeisin valloitus - oliko hän kannattava?

"Nouse ylös!" Mari komentaa ja vetäisee peiton pois vieraan päältä ja paljastaa mustat bokserit. Marilla itsellään on vain alushousut päällä.

Mies näyttää heräilemisen merkkejä. Hän hieroo silmiään ja katsoo ympärilleen, lopulta luoden veikeän virneen Mariin.

"Vautsi, eilinen oli ihana."

"Ihana?" Mari toistaa kiivastuneena. "Eilinen oli virhe, ja haluan nyt sinut ulos täältä. Alahan laputtaa kohti ulko-ovea! Se on rappuset alas ja vasemmalla. Tervemenoa."

Mies katsoo Maria järkyttyneenä. Mari ojentaa tuohtuneena hänelle lattialla makaavan vaatemytyn ja osoittaa ovea. 

Kuultuaan ulko-oven särähtävän kiinni, Mari katsahtaa peiliin, kaivaa vaatekomerostaan valkoisen kylpytakin ja menee parvekkeelle. Pöydällä odottaa aski Marlboron vihreää. Vedellessään aamun ensimmäisiä sauhuja Mari katselee parvekkeeltaan muita taloja. Tämä on täysin tavallinen aamu. Ei mitenkään poikkeava Marin elämästä.

Mansikkakakku vapauttaa ilmaan mehukasta tuoksua. Juulia ei vilkaisekaan sitä päin, vaikka mieli tekee. Hän tuijottelee edessään jömöttävää valeseinää ja toivoo, että Jenni tulisi jo ulos.

"Näytä jo mitä valitsit, haluan tietää!" Juulia hoputtaa. Hänen äänestään kuultaa pieni valittaminen, joka oikeastaan kohdistuu kakkuun, mutta purkautuu Jenniin. "Hop hop!"

Jenni astelee sulavasti valeseinän takaa ja keikauttaa takapuoltaan taaksepäin sekä vilkuttaa seksikkäästi,

"No, mitä pidät? Eikö olekin hieno asu? Tuomas tulee olemaan niin sulaa vahaa minun edessäni", hän toteaa ylpeänä.

"Hmm, ihan kiva, mutta hitusen liian jouluinen", Juulia tuomitsee ja pakottaa Jennin takaisin valeseinän taakse.

"Pyh, kylläpä sinä osaat lytätä minut", Jenni puhisee tyytymättömänä ja nappaa naulakosta seuraavan asukokonaisuuden - valkoisen korsetin. Tämän on pakko kelvata Juuliallekin. "Olen aivan varma, että Tuomas ihastuisi tähän punaiseen."

"Mutta etkö haluakin näyttää mahdollisimman hyvältä?" Juulia muistuttaa. "Olen varma, että sinulta löytyy jotain vielä seksikkäämpää."

Juulia toivoo, että saisi itsekin välillä pukeutua tuollaisiin seksikkäisiin alusvaatteisiin. Ei vain ole ketään, kenen vuoksi tehdä niin, tai edes halua tunkea läskimakkarat siroille naisille tarkoitettuihin alusvaatteisiin. Ei, parempi vain pysyä mahdollisimman paljon vaatetta päällä.

Jenni marssii valeseinän takaa uudelleen ja pyörähtää ympäri keikistellen. Juulia hymyilee. Tämä se on. Saatuaan vihdoin Juulian suostumuksen, Jenni istahtaa punaiselle sohvalle ja antaa Juulian katsoa häntä kysyvästi.

"No, aiotko viimein kertoa, mitä te tänään juhlitte?" Juulia inttää.

"Juhlimme?" Jenni toistaa. "Ei ole mitään juhlia, me vain... No, meillä on jotakin erityistä meneillään."

"Kertoisit nyt!" Juulia anelee.

"No hyvä on", Jenni viimein myöntyy. "Me olemme olleet Tuomaksen kanssa naimisissa pian vuoden, ja me olemme nyt sopineet, että hankimme lapsen. Haluan näyttää mahdollisimman vetävältä tänään, sillä me yritämme nyt ensimmäistä kertaa!"

"Oletko tosissasi?" Juulia hihkaisee. "Onneksi olkoon! Te olette täydellinen pari ja pian teillä on oma täydellinen pieni ihme."

"Älä nyt vielä innostu", Jenni rauhoittaa. "Vauva ei tule hetkessä. Mutta kerropas, mikset ole koskenutkaan leipomaani kakkuun?"

Juulia puolivahingossa kääntää katseensa herkullisen näköiseen torttuun. Ei kai yksi pala haittaa?